LIUKAS KIVI

säv, san. Veikko Juntunen

ON ELÄMÄ KUIN LIUKASKIVI ALLA JALKOJEN
VAAN YLI VIRRAN PÄÄSTÄVÄ ON JÄLLEEN.
VAIN HORJAHDUS JA JOUDUT VAARAAN ELON KUOHUJEN,
JOS NIIN KÄY -NOSTA KATSE MEIDÄN TÄHTEEN.

Ne illat niin ne illat
Muistojen helmiä luo.
Kuin simpukan kuoreen ne laitan sydämeen,
ne vien mukanain huomiseen.
Ja hohtavan kirkkaana kerran aukaistaan,
niin ainakin toivoa saan.

ON ELÄMÄ KUIN LIUKASKIVI...

Ne silmät niin ne silmät.
Katseista kauneimman loi.
Ne onnesta loistivat lailla täydenkuun
ja kutsuivat mua seikkailuun.
Vaan toisinaan tummina katsoi lävitsein
ja kylminä mun ohitsein.